Tekstiilikuitujen ympäristövaikutukset

Tekstiilikuidun ympäristövaikutus koostuu käytettävän raaka-aineen alkuperästä sekä veden,energian,  raaka-aineen ja kemikaalien tarpeesta raaka-aineen  tuotantoprosessissa.Kuidun kierrätettävyys taas on olennaista tekstiilin elinkaaren lopussa.

Polyesteri

Maailman käytetyin tekstiilikuitu on polyesteri. Sillä ja muilla öljypohjaisilla tekstiileillä ongelmia ovat raaka-aineen fossiilinen alkuperä ja tekstiileistä irtoavat mikromuovit, joiden vaikutusta ekologialle ja ihmisille vasta tutkitaan. Kaikista tekstiileistä lähtee pieniä kuidunpalasia. Fleecet valmistetaan yleensä polyesteristä joka ei maadu vaan sen kuidunpalaset kulkeutuvat vesistöihin. Suomessa mikromuovit pystytään lähes kokonaan poistamaan jätevedestä mutta kaikissa maailman maissa ei jätevesihuolto ole yhtä hyvällä mallilla.

Puuvilla

Toiseksi käytetyin tekstiilikuitu on puuvilla jonka tuotannon suurimmat ympäristövaikutukset syntyvät runsaasta kasteluveden ja torjunta-aineiden käytöstä. 

Lisäksi kuudessa seitsemästä suurimmasta puuvillan tuottajamaasta on raportoitu lapsityövoiman käyttöä, ja lisäksi lapset altistuvat torjunta-aineille. 

Öljypohjaiset. synteettiset kuidut valmistetaan usein fossiilisista ja muuntokuidut uusiutuvista raaka-aineista. Muuntokuituja valmistetaan pääasiassa selluloosasta, joka voi olla peräisin puusta tai muista kuitukasveista, kuten bambusta ja puuvillasta. 

Puupohjaisten tekstiilikuitujen valmistamiseen käytetään yleensä liukosellua.  Liukosellusta valmistettavia tekstiilikuituja ovat esimerkiksi viskoosi, modaali ja lyocell; näistä viskoosia tuotetaan selvästi eniten. Viskoosin valmistuksessa käytetään myrkyllisiä kemikaaleja sekä paljon vettä ja energiaa. Valmistukseen tarvittava rikkihiili on viskoosin valmistuksessa erityisen haitallista. 

(Lähde:Ekologisemman tekstiilikuidun jäljillä, Armi Purhonen )


Tekstiiliteollisuus aiheuttaa siis monenlaisia negatiivisia ympäristövaikutuksia ja eettisiä ongelmia. Eräs tekstiiliteollisuuden suurimmista haasteista liittyy eettisiin näkökulmiin kuten matalapalkkaisissa maissa työtä tekevien työntekijöiden huonoihin tai jopa vaarallisiin työoloihin. 

Tekstiiliteollisuus aiheuttaa myös ilmastopäästöjä, joista puhutaan ympäristö- ja eettisiä ongelmia vähemmän. Tekstiiliteollisuuden tuotanto on valtavaa: vuosittain tuotetaan 150 miljardia vaatetta. Tekstiiliteollisuus kuuluu kokonsa vuoksi suurimpiin ilmastopäästöjä aiheuttaviin teollisuuden aloihin heti energia- ja kemianteollisuuden jälkeen. Tekstiilien valmistukseen kuluu myös paljon energiaa kaikissa tuotantoketjun vaiheissa. 

Sertifikaatit eivät kerro ilmastoystävällisyydestä 

Yleiset ympäristömerkit eivät kerro tuotteen ilmastoystävällisyydestä.Merkeillä taataan esimerkiksi tuotteen tai sen viljelyn myrkyttömyys tai työntekijöiden työolot. 

GLOBAL ORGANIC TEXTILE STANDARD - GOTS on maailmanlaajuinen tekstiilien ekologisuuden ja eettisyyden sertifikaatti. Sertifikaatti huomioi koko elinkaaren, aina raaka-aineen viljelystä lopputuotteeseen asti. Sertifikaattia valvoo ulkopuolinen riippumaton taho. 

Standardin tavoitteena on määritellä maailmanlaajuisesti tunnetut vaatimukset tekstiileille, jotka on tuotettu ympäristöystävällisesti ja eettisesti. Sertifikaatti myönnetään ainoastaan luonnonmukaisesti viljellyille luonnonkuiduille (luomu). Vaatteen ei  kuitenkaan tarvitse olla kokonaan valmistettu luonnonkuidusta, vaan luonnonmukaisesti viljeltyä kuitua pitää olla 70-95% tai 95-100% tuotteesta. GOTS-sertifikaattia on siis saatavilla kahdella eri merkinnällä: 

- ORGANIC-merkintä: luonnonmukaisesti viljeltyä kuitua pitää olla 95-100%. Loppu voi olla tekokuitua tai ei luomua. 

-  "MADE WITH x % ORGANIC" - merkintä: vaatteessa on oltava luonnonmukaisesti viljeltyä kuitua vähintään 70%. Loput voi olla ei-luomua tai tekokuitua. Kuitenkin niin, että tekokuitua on vaatteen kategoriasta riippuen enintään 10-25%. 

Nahkatuotteille ei ole omaa standardia.

Öko-tex 100 on vaate- ja tekstiiliteollisuuden käytössä oleva standardi, jolla varmistetaan että standardisoitu tuote ei sisällä kuluttajalle haitallisia aineita. Tuotteissa ei esimerkiksi saa olla haitallisia torjunta-aine-, raskasmetalli- tai formaldehydijäämiä. Öko-tex standardin periaatteisiin kuuluu, että tuotteet joille standardi myönnetään testataan tiettyjen kriteerien mukaan, jotta voidaan varmistua ettei tuotteesta irtoa kuluttajalle haitallisia kemikaaleja. Testit arvioivat vain valmista tuotetta, eli Öko-tex standardisointi ei ota kantaa tuotteen valmistusvaiheeseen. 

Reilun kaupan merkkijärjestelmä pyrkii poistamaan kehitysmaiden köyhyyttä kaupallisen yhteistyön avulla. Reilun kaupan merkkiä voi käyttää kaikissa tuotteissa, jotka on tuotettu Reilun kaupan periaatteiden mukaisesti. Paremmin tunnettujen kahvin, banaanien ja muiden elintarvikkeiden lisäksi sertifioidaan puuvillan tuotantoa, kultaa ja jopa jalkapalloja. Merkki takaa että puuvillan viljelijä saa tuotteestaan takuuhinnan, lapsityövoimaa ei sallita ja ympäristön hyvinvoinnista pidetään huolta. Geenimuuntelu on kielletty ja torjunta-aineita käyttävät tarvittaessa ainoastaan koulutetut, asianmukaisesti suojautuneet työntekijät. 

Fair Wear Foundation (FWF) on voittoa tavoittelematon järjestö, joka pyrkii parantamaan vaateteollisuuden leikkuu- ja ompeluvaiheessa työskentelevien oloja ja oikeuksia. Vaatemerkit voivat liittyä Fair Wear Foundationiin parantaakseen yhteistyössä järjestön kanssa työntekijöidensä työolosuhteita ja –ehtoja.  Järjestön valvonnan alaiseksi voi liittyä vaikka tuotanto ei vielä olisi täydellisen eettinen. Merkki voidaan lisätä vaatteeseen, kun 90% tuotannosta on muutettu eettiseksi. 


Ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja

Luonnonkuiduista mm.luomupuuvilla ja hamppu ovat puuvillaa huomattavasti ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja.

Luomupuuvilla tuotetaan ilman haitallisia keinolannoitteita ja torjunta-aineita. Myöskään kuituhamppu ei tarvitse paljoa vettä eikä kaipaa torjunta-aineita kasvaakseen. Lisäksi se on hyvin nopeakasvuinen ja helppo viljeltävä.

Muita varteenotettavia luonnonkuituja ovat esim. nokkonen, pellava ja lyocell, joka on biohajoava selluloosakuitu. Lyocellin  tuotantoprosessi on ympäristöystävällinen, sitä voidaan pestä alhaisessa lämpötilassa, ja sen raaka-aineena käytetty eukalyptus-puu on hyvin nopeakasvuinen.

Markkinoille on tullut myös monia bambusta ja soijasta valmistettuja vaatteita. Bambu on hampun tapaan nopeakasvuinen ja hyvä vastustamaan tuholaisia. Silti bambu ei ole automaattisesti ekologinen vaihtoehto sillä tuotantoprosessi vaatii paljon energiaa.

Soijakuitu valmistetaan soijapavun proteiinista. Se on täysin biohajoava, ja ominaisuuksiltaan silkin tapainen, joten se voisi haastaa monet synteettiset kuidut. Negatiivisena puolena on kuitenkin se, että sen viljely tekstiilejä varten vie peltopinta-alaa ruoan tuotannolta.


Kommentit

Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentin.